Aukeama

Siitä lähtien kun onneton huuhkaja sattui Helsingin olympiastadionille Suomen jalkapallo-ottelun aikaan joskus vuosi-pari sitten, on Suomen jalkapallomaajoukkuetta nimitetty huuhkajiksi. Sittemmin media on herkutellut tällä täysin irrelevantilla kutsumanimellä aivan liikaa. Tänään Aamulehti uutisoi että “Venäjän kotka juhli Huuhkajien kotipesässä”. Täysin naurettavaa otsikointia ja Suomen jalkapallon mollaamista. Jääkiekkojoukkuetta sanotaan leijoniksi, mutta leijona sentään esiintyy Suomen vaakunassa ja leijona on sentään vahva ja pelätty eläin, mutta hiton “huuhkajat” on kyllä typerin kutsumanimi ikinä. Typerämpi on ainoastaan nuorten joukkueesta käytetty nimitys “pikkuhuuhkajat”. Kuinkahan innoissaan pelaajat ovat tästä nimityksestä…

Suuren avautumisen tarpeen ymmärtäminen on lähtökohta kaikelle kommunikoinnille, joten otimme käyttöömme sähköpostin, jonne voitte lähettää palautetta, (kehitys/avautumis)ehdotuksia, tai mikä parasta: Omat avautumisenne mistä asiasta hyvänsä!

Julkaisemme toki mahdollisuuksien mukaan avautumisia myös blogissa, kera maine & kunnia.

Joten, näppäimistö sauhuamaan ja kirjettä osoitteeseen

aukeama(at)luoto.info

Nyt sitten joukolla avautumaan, maailma ei ole vielä valmis!

Prelude

Eilinen tuntui voiton päivältä. Kaikki sujui hyvin ja nälkäkin alkoi kurnuttelemaan sopivasti kotiin saapuessa. Olin aiemmin ostanut pakastimeen Findusin Chicken Curry -valmisteen, jonka ajattelin nyt valmistaa pakkauksessa mainostetussa viidessä minuutissa.

Odotukset tulevaa fiestaa kohtaan lähestyivät piin moninkertoja kananpalojen, riisin ja vihannesten sännätessä kilpaa kohti paistinpannulla odottavaa esilämmitettyä öljyläikkää. Kuin olisi antanut pienen palan taivasta lähestyä kerrostalohuoneistoani. Sitten lempeä Touchdown, paisto alkoi.

Creation

Annoin annoksen lämmetä hetken, sitten ensimmäinen kääntö ja huomasin kastiketta alkavan erittyä ainesten hiljalleen sulaessa. Alennan hieman hellan lämpöä pakkausohjeen mukaan. Pari minuuttia lisää ja toinen kääntö - näyttää lupaavalta, totesin.

Reilun viiden minuutin kuluttua en voinut odottaa kauempaa, oli pakko maistaa kananpalaa. Päältä lämmintä, sisältä vielä kylmää. Pakkauksessa lukee 5-7 minuuttia joten annan olla vielä hetken. Uusi maisto, mutta vieläkin hailakkaa. Kymmenen minuutin kytemisen jälkeen sielussani roihahtaa palava halu nauttia annos joten päätän sen olevan nyt valmis. Valmis se olikin, hetken vielä annoin asettua lautaselle kumottuani ja huomaan kastiketta olevan riittävästi, ainekset tuntuvat tulevan toimeen keskenään.

Ensimmäinen haarukallinen.

Confrontation

Tuote on hyvää! Toivon ettei lautasella oleva annokseni loppuisi ikinä. Kauhon maltillisesti ja hyvillä mielin kunnes puolivälin tienoilla tunnen törmääväni seinään. Kananpalat ovat taivaallisen hyviä, riisi sopivan kypsää, mutta parsakaalit… Pakasteen pienet perkeleet… Maistuvat rapsakoilta paloilta teollista muovia!

Hiljalleen koko annos alkaa saada HK Via -tuotteiden omaisen tunkkaisen maun. Pakasteruoka teki parhaansa yrittäessään piilotella sukujuuriaan, mutta mitä enemmän tuotetta lapioin, sitä varmemmaksi tulen etten halua ostaa tätä roskaa enää ikinä. Kastike, joka tuoksuu kieltämättä hyvälle, maistuu puulta makuhermojen herätessä aivojen luomasta illuusiosta. Viimeisiä haarukallisia lähestyessä en tiedä toivonko omaa loppuani enemmän kuin ruoan.

Logout

Näin 24-tunnin kuluttua kastikkeen ja pakasteparsakaalien maku myllää vielä mielessä, mutta samalla pelottava ääni kehottaa yrittämään jonkin muun makuista Findus -pakastetta. Ehkä kyseessä on kananpalojen hyvä maku ja koostumus, ehkä ruoan valmistuksessa tullut miellyttävä tuoksu. Joka tapauksessa aistin ettei tämä pakasteruoka ole vielä antautunut.

Kauppojen aukioloajat ovat jälleen olleet otsikoissa kun sunnuntaiaukioloista väännetään kättä.

Suomessa on luultavasti koko maailman omituisimmat kauppojen aukioloajat. Aukiolo riippuu kaupan pinta-alasta, vuodenajasta, kaupan tuottteista ja juhlapyhistä. Pienet kaupat saavat olla sunnuntaisin auki, mutta eivät kuitenkaan juhlapyhinä, kun taas kioskikokoluokan pikkukaupat saavat olla aina auki. Suuret kaupat saavat olla auki sunnuntaisin tiettyinä aikoina vuodesta ja joinakin juhlapyhän aattoina muutaman tunnin. Äärimmäisen sekavaa. Vuonna 2000 voimaan tullut laki määrää aukioloajat seuraavasti:

- Myyntipinta-alaltaan enintään 400 neliömetrin suuruiset päivittäistavarakaupat voivat olla avoinna sunnuntaisin kello 12-21. Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan kauppaa, jonka myynnistä pääosa on elintarvikkeita.
- Muut vähittäiskaupat sekä parturi- ja kampaamoliikkeet voivat harjoittaa sunnuntaikauppaa touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa sekä marras- ja joulukuussa kello 12-21.
- Kauppaa tai parturi- ja kampaamoliikettä ei saa harjoittaa kirkollisena juhlapäivänä, vapunpäivänä, äitienpäivänä, isänpäivänä eikä itsenäisyyspäivänä. Uudenvuodenaattona ja vapun aattona liikkeet tulee sulkea kello 18 sekä joulu- ja juhannusaattona kello 13.
- Viimeisenä perättäin sattuvasta kirkollisesta juhlapäivästä enintään 400 neliömetrin suuruiset päivittäistavarakaupat voivat palvella asiakkaitaan neljä tuntia kello 8 ja 18 välillä.

Arkipäivien aukioaikoihin laki ei tuo muutoksia. Liikkeet voivat olla avoinna maanantaista perjantaihin aamuseitsemästä iltayhdeksään ja lauantaisin kello 7-18.

Laki ei koske mm. haja-asutusalueiden kauppoja, kioskeja eikä huoltamokauppaa. Myös autokauppa jää lain rajoitusten ulkopuolelle. Näissä liikkeissä on vapaa aukioloaika. Läänihallitukset voivat nykyiseen tapaan erityisestä syystä sallia poikkeusluvalla laajemman aukiolon.

Lähde: Finfood

Kuten aiemmin todettiin, suuret kaupat eivät pääsääntöisesti saa olla auki sunnuntaisin, mutta jos suuri kauppa sijaitsee haja-asutusalueella ja on ns. kyläkauppa, se saa olla auki myös sunnutaisin vrt. esimerkiksi Keskisen kyläkauppa Tuurissa ja Kuljun kartano Kuljussa.

Eikä se vielä riitä, että pyhäaukiolot vaihtelevat kaupan koon mukaan, vaan myös aukiolotunnit. Jotkin kaupat aukeavat seitsemältä, kun taas isot kaupat aukeavat usein kahdeksalta, mutta joskus myös yhdeksältä ja kiinni ne menevät useimmiten klo 21, mutta jotkin pienet kaupat ovat auki aina klo 23 asti. Mutta jälleen kerran lauantait ja sunnuntait ovat poikkeus. Aukiolotunnit ovat toki monesti kauppojen itsensä päätettävissä, mutta aikoja on kuitenkin säädelty niin että pienet kaupat voivat olla pidempään auki kuin suuret ja ne voivat avata ovensa aikaisemmin.

Ehkä jonakin päivänä Suomeenkin saadaan kaupoille jotenkin loogiset aukioloajat, niin että ne voi etukäteen tietää ilman että tarvitsee aina miettiä mikä päivä on ja onko kauppa erikoistavarakauppa, huoltamo, iso vai pieni vai jotain siltäväliltä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että lakiin oltaisiin painamassa muutos joka sallisi suurtenkin kauppojen aukiolon sunnuntaisin ympäri vuoden, mutta aukioloaika taas tulee olemaan jotain muuta kuin arkena tai lauantaina, joten vieläkään ei saada juuri loogisuutta asiaan.

Tällä hetkellä kuluttaja tarvitsee tällaisen taulukon, jotta hän voi varmistaa onko kauppa auki vai kiinni: http://www.k-kauppiasliitto.fi/index.phtml?s=92

Hiljalleen olisi jo aika siirtyä pois HK:n valmisruuista ja arvioida myös muita valmistajia - ei toki Atriallakaan ole puhtaita jauhoja pussissaan. Toistosta huolimatta on otettava HK:n Potku pikaiseen käsittelyyn, tarkemmin ottaen versio nugetit juusto-jalapeno -dipillä.

Paketin lämmittämisen jälkeen (hetken lämmitys, ohjeen mukainen astian ravistus ja lämmitys uudestaan) on edessä pieni kasa nugetteja ja pieni astiallinen juusto-jalapeno dippiä. Ensimmäiset maistiaiset menevät ihan hyvin mutta alun huuman jälkeen Potku alkaa löysäämään kravattiaan dipin tasaisen geneerisen muovijuuston käydessä perin tylsäksi syötäväksi. Dipissä voi huomata jalapenon silmämääräisesti pieninä suikaleina jotka aika-ajoin osuvat juuston alta kielen päälle mutta suurimman osan ajasta ne ovat vain silmänlumetta.

Dippi saa osittain anteeksi, sillä odotukset eivät olleet yhtä korkealla maun suhteen kuin HK:n Via -valmisruuissa (jotka aiheuttivat vähintään pari aukeamaa valitusta). Dippi on pelastettu, mutta nugettien edetessä tulee eteen varsinainen kompastuskivi - nugetit.

Kana on toki kanaa joskin todella kuivaa sellaista, mutta HK olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä osia kanasta on mukaan laitettu. Purkin nugeteista kahdesta jäi hampaisiin ikävä muisto, nimittäin nugetteihin on eksynyt jonkinlaisia jänteenosia tai vastaavia jotka ovat selvästi erotettavissa sillä ne eivät pureudu kanan lihan tapaan vaan ovat kumisia, pyörivät suussa ja aiheuttavat epämiellyttäviä mielikuvia juuri syödyn kananugetin oikeasta sisällöstä. Korppujauhokuori sisältää lihaan verrattavia salaisuuksia, joista toki ilmoitetaan tuoteselosteessa.

Hyväuskoinen ostaa tämän paketin kerran, kyllähän moni Apilaakin pelaa R-kioskilla vähintään kerran elämässään, mutta vain idiootti uskottelee tuotteen olevan oikeasti maukas tai laadukas.

Mainittakoon lihapullia sisältävän Potkusta kuuluneen kehuja useammasta eri lähteestä, luulen että sitä on vielä testattava ja kirjoitettava aiheesta aukeama, olkoon se sitten positiivinen tai negatiivinen avautuminen.

toim. edit: HK potku - maustetut makkarat *thumbs up* hyvän makuinen välipala mausteisemman ruoan ystävälle. Ei valittamista.

Kirjoituksessa “HK Via, jatkopohdintaa” sivuttiin nopeasti myös hk:n uutta kabanossia, jossa nimen perusteella voisi olla jotain rippeitä habanero chilistä, mutta nyt kyseistä tuotetta maistettuani, voin sanoa että maku on lähes sama kuin perus kabanossissa, mutta aivan kuin joku olisi raastanut tavallista makeaa paprikaa sekaan. Don’t buy’ don’t buy.

HK:n uudelleen paketoimat mikroateriat nostattavat myös ärtyneitä tunteita. Miksi kaikesta on pitänyt tehdä Mummon sitä ja tätä. Mummon lihapullat ja muusi, Mummon pyttipannu. Täysin samaa tavaraa kuin ennenkin. Jos kyseessä olisi mummon sapuskat tai jotain siihen suuntaan niin pyttipannu tuskin olisi samanlaista vakuumikuivattua settiä, joka vaatii pari litraa vettä kyytipojaksi. Mummon sapuskoista ei rasvan pitäisi puuttua. Ehkä sitten kun nykypäivän nuoret terveysintoilijat ovat mummoja, mutta ei vielä. argh. Muuttaisivat mielummin Via ruokiin sen mummo-etiketin: Mummon teriyaki härkää ja eksoottisia vihanneksia, siinä vasta olisi ristiriitaista markkinointia.

Paljon julkisuutta saanut ja netti-ilmiöksi noussut lapsipornokeissi on jo jäänyt unholaan, joten on aika heittää kehiin uusia loistavia ratkaisuja. Päivän Aamulehteä lukiessa osui silmiin uutinen Lindenin uusimmasta tempauksesta. Rouva ministeri on ilmeisesti ollut vaikeuksissa puhelimensa kanssa ja puhelinoperaattorin asiakaspalvelu ei ole vastannut puheluun tarpeeksi nopeasti joten nyt on aika laittaa palvelut kuntoon. Linden asettaa suosituksen jonka mukaan operaattorin asiakaspalvelun on vastattava asiakkaan puheluun keskimäärin minuutissa ja 60 %:iin puheluista on vastattava alle 20 sekunnissa.

Tietenkin kysymys kuuluu mikseivät palveluntarjoajat kilpaile lainkaan asiakaspalvelussa. Ilmeisesti tuote ja myynti orientoitunut markkinointitapa toimii ja maksavia asiakkaita riittää, joten miksi vaivautua. Toki on kurjaa että suurimmat operaattorit eivät tarjoa kuin kohtalaista palvelua, mutta mielestäni yritystä ei voi pakottaa muuttamaan strategiaansa. Eiväthän kaikki kaupatkaan tarjoa asiakaspalvelua. Koska tulee laki että Kallen kaupassa on saatava palvelua keskimäärin minuutissa.

Ongelma teleoperaattorijutussa on se, että koko toimialalta ei löydy ketään jolla olisi ensiluokkaisen hyvä asiakaspalvelu, jonne palvelunhakuiset asiakkaat voisivat siirtyä. Olisko tässä markkinarakoa vai ei? Ilmeisesti dna:lta on havaittu mainos, joka vertaa asiakaspalvelujen vasteaikoja ja toki muutkin aina välillä ns. tilastollisesti kauniin kuukauden sattuessa roiskivat uutisia ja tiedotteita parhaasta asiakaspalvelusta. Olisi toivottavaa että kilpailua asiakaspalvelussa syntyisi suurten operaattorien kuten Elisa ja Sonera välille enemmän kuin nyt, mutta Lindenin ehdottama systeemi jossa KAIKKI operaattorit pakotetaan tietylle tasolle on jotenkin omituinen.

Suomessa toimii kymmenkunta eri operaattoria joilla on yhteensä muutama eri omistaja. Esimerkiksi Elisa pyrkii Elisa nimen alla tarjoamaan hyvää palvelua, kun taas sen omistama Saunalahti on keskittynyt hintakilpailuun ja tuotteisiin palveluiden sijaan. Jos molemmat näistä pakotettaisiin yhtä hyvään palveluun, niin näiden operaattoreiden ainoa ero olisi niille rakennettu imago, tuotteen ollessa sama. Sama tilanne olisi myös parilla muulla operaattorilla.

Jos Lindenin ehdotus nyt toteutuu, ja ilmeisesti toteutuu niin asiakkaana toivon ettei mahdolliset lisäkustannukset siirry hintoihin. Tässähän olisi mahdollisuus vihdoin operaattoreillekin siirtää puhelinkeskus halvemman työvoiman maihin esimerkiksi Baltian maihin tai vaikka Intiaan. Näin ollen palveluiden aiheuttamat kustannukset eivät siirtyisi hintoihin niissä liittymissä jotka eivät palvelua tarjoa nytkään. Parempaa palvelua tarjoavat voisivat sitten siirtää kustannuksia hintoihin ja tarjota paremmin suomea ymmärtävää palvelua.

- nimim. En halua maksaa ylimääräistä palvelusta jota en tarvitse

HK:n Via-mikroruuat ovat  lakaisseet jalat suomalaiselta mikroruuan kuluttajalta. Puretaan pikapikaa auki kokemuspohjalta HK:n sivuilta löytyvä tekstinpätkä.

Elintarviketeollisuusliiton asiantuntijaraati perusteli Vuoden Tähtituote 2008 valintaa seuraavasti:“Tuotteen innovatiivisuus, kaupallistettavuus, helppo valmistettavuus, terveellisyys ja tietenkin hyvä maku olivat ominaisuuksia, jotka siivittivät HK Via -valmisruokasarjan voittoon Elintarviketeollisuusliiton järjestämän Vuoden Tähtituote 2008 –kilpailun vähittäiskauppatuotteiden sarjassa.”

Innovatiivisuus: Se huutaa mikrossa, jotta kaikki saa tietää salaisuutesi, “Täällä valmistetaan Via-ruokaa!”

Kaupallistettavuus: Sukula, kunnes tv-kokkiuskottavuus hälvenee.

Helppo valmistettavuus: Parin hairahduksen jälkeen jää ostamatta, mikäs sen helpompaa!

Terveellisyys: Kuluttaja ohjataan pois mikroruuista takaisin hellan ääreen.

Hyvä maku: Tarkoittanee ruuan rakennet… Esteettis… Hmm… Paskapuhetta.

Chilipäät ovat riehaantuneet HK:n “Habanero” Kabanossista, ilmeisesti siitä on epähuomiossa jäänyt habanero pois raaka-aineiden joukosta. Puutteesta on ehkä avauduttava, kun tuotetta ehtii koeajamaan.

Taitaa olla ensimmäinen elämäntapa-avautuminen, mutta ei varmasti viimeinen.

Kuten nopeimmat arvaa Osa I kirjoituksesta, olen ostanut neljä kappaletta tuoleja jotka saapuivat kahdessa pahvilaatikossa, jäljellä oli vain kokoaminen.

En yleensä mitään suurempia projekteja aloittele illalla, mutta nyt sain noin kello 23:00 ajatuksen että näistä tuoleista olisi hyvä saada valmiiksi ainakin kaksi kappaletta. Aloin avaamaan laatikkoa ja huomasin siellä ensimmäisenä vastassa olevan rikkinäisen minigrip-pussin, joka sisälsi ruuveja ja kaikenlaista pikkusälää. Suurin osa oli onneksi pysynyt pussissa.

Laatikon tyhjennettyäni oli aika huomata yksiöstäni loppuneen tilan, joten luvassa pikainen uudelleenjärjestely ja taas hevosen selkään. Huomasin ohjeen, asetin sen sivuun.

Ensimmäinen jalka sujahti tuolin istuinosaan pystyyn ja kirosin huomattuani todella pienen tilan minne ruuvi pitäisi ensin pujottaa ja sitten vielä avaimella alkaa kiristämään. Pyöriteltyäni sitä hetken tajusin katsoa ohjeeseen päin, tämän seurauksena jalka ja ruuvi vaihtoivat paikkaa, kaikesta tuli huomattavasti helpompaa. Äskeisessä ruuvikolossa/kulmauksessa oli ollut tekonahkaa hieman tiellä minkä vuoksi se vaikutti sellaiselta paikalta mihin jalka ei menisi. Ja tästä huolimattomuuspisteitä.

Jostain merkittävästä syystä joka kerta, kun huonekalusta löytyy kaksi vierekkäistä reikää joiden pitäisi kytkeytyä samaan kappaleeseen kahdella ruuvilla, ovet rei’ät poikkeuksetta aina porattu “katos kloppi, suunnilleen noin” -sanojen saattelemana vanhemmalta puulinjan ammattimieheltä. Ne eivät yksinkertaisesti ole kohdallaan vaan aina saa hakea ja pyöritellä kappaleita mitä ihmeellisimpiin asentoihin, jotka yleensä ovat enemmän tai vähemmän vinossa sekä joka ikinen kerta sotkevat toisen puolen ruuvien laittamisen mikäli erehdyt edes puoliväliin kiristämään.

Enää selkänoja kiinnittämättä. Kappas vain, pieniä levyjä, jotka kuuluvat ruuvien alle, näyttää puuttuvan kaksi kappaletta. Etsin laatikosta sekä työympäristöstäni mutten löydä puuttuvia osia, ne voivat olla liikkeen varastossakin joten siirrän ongelmaani eteenpäin ottamalla seuraavan tuolin laatikosta kaksi levyä puuttuvien tilalle. Jos lopussa ei täsmää niin pitää kysyä liikkeestä.

Ensimmäinen tuoli valmis! Kello on noin 23:20.

Toisen tuolin kanssa kohtaan uudestaan ruuvien sijoittelun vaikeuden, olivat jättäneet tekonahkapäällysteen puhkomatta ruuvin kohdalta. Lopuksi huomaan, että vain yksi rautalevy puuttuu… Ajattelevaista että olivat laittaneet yhden ylimääräisen tämän tuolin varustepussiin. Huomaan myös yhden pienen rautarinkulan puuttuvan.

Siirryn avaamaan toista laatikkoa, jotta voin katsoa onko siellä mahdollisesti ylimääräisiä levyjä. Lasken niitä olevan tarkalleen oikea määrä, joten yksi levy ja rinkula tulisi puuttumaan lopuksi. Laitan tämän toisen tuolin valmiiksi ja murehdin levyasiaa vasta seuraavana päivänä.

Olen nyt seuraavana aamuna herännyt ja jostain syystä olin eilen illalla nostanut yhden rautarinkulan sekä ruuvin tietokonepöydälle, ja huolimattomuuspisteitä jälleen. Päätän laskea rautalevyt vielä kerran uudestaan, niitä on nyt yön aikana ilmestynyt yksi lisää eikä täten puutu osia ollenkaan. Sen sijaan myös rautarinkuloita löytyi vielä yksi enemmän kuin illalla laskin.

Opin täten muutaman asian: Ohjelappu auttaa, oikein laskeminen auttaa, eikä mikään ole sitä miltä illalla näyttää mutta kaikki iltapuuhastelu vaikuttaa idioottimaiselta kun sitä aamulla ajattelee.

Intro

Kuluttaja ostaa tuotteita joita hän tarvitsee tai haluaa ja joita hänellä on mahdollisuus ostaa. Nousuhdanteen aikana suurin osa kuluttajalla käytössä olevista varoista kuluu tuotteisiin joille ei ole tarvetta vaan ainoastaa halu omistaa tuote. Laskusuhdanteessa kuluttajan kulutus painottuu tuotteisiin joille on tarve, mutta totutusta elämisen tasosta ei haluta luopua, vaan myös muita tuotteita halutaan ostaa entiseen malliin.

Intermission

Tuotteen hinta muodostuu arvoketjuen eri vaiheiden tuotteelle lisäämän arvon mukaan. Viimeisenä arvoketjussa on aina jälleenmyyjä joka saa osakseen kuluttajan vihan jos kaupan tuotteelle asettama arvo eli hinta ja kuluttajan mielessään luoma mielikuva  tuotteen “laadusta” eivät kohtaa. Laatu on käsite joka tulee esiin jokaisessa kaupantekotilanteessa. Mutta mitä laatu on? Kannattaako siitä maksaa? Laatu voi olla mitä tahansa, laatu on se mistä kuluttaja haluaa maksaa tai ei halua maksaa. Laatu rinnastetaan usein tuotteen kestävyyteen, toimivuuteen tai sen tuottamaan hyötyyn. Kuluttajien mielikuvia ohjataan markkinoinnilla ja koettu laatu korreloi useimmiten suoraan markkinointibudjetin kanssa.

Outro

Ongelma on kuluttajan vieraantunut näkemys tuotteen todellisesta arvosta. Keskustelua on viime aikoina herättänyt ruoan hinnan voimakas ylöspäin suuntautunut hintakehitys. Suomella on takanaan vahva, pitkään kestänyt noususuhdanne joka asettanut elämisen standardit korkealle. Talouden alkaessa kääntyä alamäkeen, ihmisten on vaikea luopua totutuista herkuista tai käsittää inflaation syitä, jotka löytyvät niinkin läheltä kuin omasta tilipussista. Viime syksyn palkkaneuvottelukierroksella palkankorotuksia huudettiin jälleen kovaan ääneen, mutta teollisuuden alojen korotetut palkat siirtyvät automaattisesti lopputuotteisiin ja palkan korotukset maksetaan kuluttajien tilipussista. Ruoan hinnan nousu on siis aivan ymmärrettävä, tosin korotus tuli kerralla, jolloin se on helpompi asia huomata. Asian kanssa olisi helpompi elää jos ei valittaisi vaan ostaisi sitä mihin on varaa eikä kiukuteltaisi aina kaikesta. Onneksi makrotalouden suunta näyttäisi olevan laajamittaisesti alas ja tämä ravistelee kyydistä ne joiden kulutus on perustunut emotionaaliseen hetkessä elämiseen. Ruoan hinta on se mikä se on. Jos ruoan “laatu” ei kuningas kuluttajan mielestä vastaa siitä pyydettävää rahallista vastiketta niin jokainen on vapaa kasvattamaan omat perunansa ja karjansa